Uudet sivut avattu!

 Sienestäjän blogi on siirretty osoitteeseen:   www.omametsa.com

Tarjan sienikurssit Salon alueella 2015

Tunnistatko kuvien sienet? Kaikki ovat syötäviä, mutta yksi niistä on erinomaiseksi ruokasieneksi luokiteltu.

Lähde mukaan oppimaan pienelle sieniretkelle lähimaastoon. Laajenna lajitietouttasi, tai aloita ihana ja palkitseva sieniharrastus! Retkellä keskitytään pääasiassa ruoka- ja värjäyssieniin. Sopii vasta-alkajalle ja jo jonkin verran oppineelle. 

Syksyn sieniretket: 28.8.2015, 2.9.2015, 7.9.2015, 18.9.2015 ja 25.9.2015. 

Aikataulu: lähtö klo 17> hämäriin saakka.

Opettajana toimii keruutuotetarkastaja Tarja Siuvatti. 

Retken hinta 30 euroa (sis. alv 24%). Käteismaksu, joten varaathan mukaan tasarahan.

Lähtö Hub Salon pihalta klo 17.00, Tehdaskatu 6, 24100 Salo. Matkaan lähdetään kimppakyydeillä, joten autolliset voivat kyyditä autottomia.

Ilmoittautumiset: tarja.siuvatti@gmail.com

Tervetuloa!

Syksyn maukkaimpiin kuuluva sieni: viiruvalmuska

Viiruvalmusta, Tricholoma portentosum, on syksyn myöhäisiin lajeihin kuuluva sieni. Se on maukas ja ruokaisa - ei mene kasaan pannulla syksyn muiden sienien, mm. suppilovahveron tavoin.

Sen lakki on tumma, lyijynharmaa tai synkänsiniharmaa ja se on säteittäisviiruinen. Nuorena se on puolipallomainen, laakenee myöhemmin, eikä siinä ole näkyvää nipukkaa, kuten esimerkiksi sappivalmuskassa, Tricholoma virgatum.

Viiruvalmuskan heltoissa on kellertäviä sävyjä, samoin jalassa, heltat ovat kolotyviset kuten valmuskoissa yleensä. Ikävä kyllä, kamerani ei ole kellansävyjä kuviin tallettanut, ei ainakaan kovin selkeästi. Keltaista heltoista ja jalasta kuitenkin löytyy. Jos ei löydy, täytyy miettiä onko kyseessä jokin toinen laji - valmuskojen tunnistaminen ei ole kovin helppoa. 

Malto on valkeaa ja sitä sanotaan jauhonhajuiseksi ja -makuiseksi. Itse haistan enemmänkin jotain raikasta, ikään kuin puhdistusaineen tuoksua, en kuitenkaan mitään kemiallista hajua. 

Kokeilin viiruvalmuskaa pastakastikkeeseen, johon tuli jauhelihaa, sipulia, viiruvalmuskaa, tomaattia, sikurisouskua (muutama kuivattu lakki jauhettuna), ihan hiukan kermaa (ei saa laittaa liikaa) ja mausteita. Täytyy sanoa, että tunsin itseni varsinaiseksi huippukokiksi maistettuani tuotosta, koko kattilallinen olisi helposti mennyt kerralla.

Hyviä kuvia viiruvalmuskasta ja näköislajista sappivalmuskasta löytyy muun muassa Jarkko Korhosen & Pirjo Penkkimäen Suuresta Suomalaisesta Sienikirjasta. Kirja ilmeistyi tänä vuonna 2014.

Pieni sieniretki Salossa

PIENI SIENIRETKI SALON LÄHIMAASTOON

Sienikausi on käynnistynyt räjähtämällä sateiden saavuttua. Alkukauden sienet ovat jo kohta menneet, mutta vielä löytyy erilaisia punikkitatteja ja laaja kirjo haperoita, mustavahakkaat myös ovat tulollaan, puhumattakaan suppilovahveroista.

Lähde pienelle sieniretkelle lähimaastoon, uusia lajeja oppimaan, tai aloittamaan ihana ja palkitseva sieniharrastus!  Retkellä keskitytään pääasiassa ruoka- ja värjäyssieniin.  Sopii vasta-alkajalle ja jo oppineelle, joka haluaa laajentaa lajitietouttaan.

Opettajana toimii keruutuotetarkastaja Tarja Siuvatti.

Aika: Torstai 18.9.2014 klo 17.00 – 19.00

Retken hinta 30 euroa (sis. alv 24%). Varaathan mukaan tasarahan.

Voit tulla suoraan paikalle, lähtö Hub Salon pihalta klo 17.00, Tehdaskatu 6, 24100 Salo. Matkaan lähdetään kimppakyydeillä, joten autolliset voivat kyyditä autottomia.

Tervetuloa!

Koivunkantosieni

eli Kuehneromyces mutabilis. Kuvat kertokoon tuntomerkeistä.

Palterohaperoiden aika!

Palterohaperot, Russula vesca, ovat ensimmäisiä sieniä satokaudella. Usein olen löytänyt näitä samoilta alueilta kantarellin kanssa. Palterohapero näyttää kasvavan melkein aina poluilla ja metsäteiden varsilla, yhden ainoan kerran olen löytänyt palterohaperoa ihan metsästä.
Palterohaperolle on tyypillistä lakin reunassa oleva valkoinen reunus, ikään kuin lakin pintakelmu olisi jäänyt liian pieneksi. Jalka on kova, se ei mene kasaan puristettaessa, mikä on myös yksi tuntomerkeistä. Lakin malto on myös aika kovaa, varsinkin muihin haperoihin verrattuna. Se tekee sienestä myös mukavan ruuanlaitossa.
Maku on mieto, jopa niin mieto, että itse kuivaan löytämäni itiöemät - kuivaaminen "tiivistää" maun voimakkaammaksi.
Kuvan sienet on kerätty 31.7.2014 Salosta. Sinä päivänä satoi, mutta nämä olivat tulleet esiin pitkään jatkuneesta kuivasta ja helteisestä kaudesta huolimatta. Joten aina kannattaa käydä metsässä :)

Nämä itiöemät taas kuvasin paria päivää aiemmin, hiukan eri paikasta. Nämä kasvoivat hiekalla, joten parissa syömäkelpoisessa (ei toukan reikiä) oli kova putsaaminen!

Sikurirousku kannattaa opetella, jos sitä ei vielä tunne

Ennen tulevaa sienikautta voi fiilistellä sienikuvilla.

Sikurirousku (Lactarius camphoratus) on erinomainen ruokasieni. Itse käytän sitä kuivattuna maustamiseen. Sen maku on voimakas ja muistuttaa currya. Jotkut lisäävät sitä liharuokiin, omasta mielestä se sopii erinomaisesti munakkaaseen. Jotkut taas maustavat sillä perunamuusin, kuten Jarkko Korhosen ja Pirjo Penkkimäen kirjassa Suuri Suomalainen Sienikirja on kerrottu.

Sikurirousku on pienempi, hennompi ja tummempi (jalka ja heltat) kuin kangasrousku (Lactarius rufus). Se erittää runsaasti maitiaisnestettä, jopa lakin pinnalle, jos pinta vaurioituu.

Vasemmalla kangasrousku, oikealla sikurirousku.

Lakin muodossakin on eroja, kangasrouskun lakki on reunoiltaan sikurirouskua säännöllisempi.