Ennakkovierailu Suomen luontokeskus Haltiaan

Luontobloggaajia kutsuttiin tutustumaan uuteen luontokeskukseen ennen avajaisia, ja tottakai ilmoittauduin ja pääsin mukaan. Sainpas puhuttua vielä eräopastuttavani aveciksi mukaan.

Rakennushan on tehty melkein täysin puusta, ainoastaan kellarikerroksessa on betonia. Hissikin on puuta.

Kunnioitettava saavutus.

 

 

Meille kerrottiin, että hiilijalanjälki tällä rakennuksella on vain 10 % verrattuna vastaavaan betonirakennukseen. Lisäksi energiantuotannossa pyritään omavaraisiksi. Aurinkokeräimet katolla taltioivat lämpöä, siellä ne kököttivät viherkatolla, enää aurinkopanelit sähköntuotantoa varten puuttuivat.

 

VIP -tilan muotoilua. Puuta ja pirteitä värejä, sauna, jossa totta kai puukiuas.

Helteiseltä terassilta näkymä Nuuksion Pitkäjärvelle. Terassi avautui ravintolasta, jonka keittiön varustelutasoon kuuluu mm induktiogrilli, se kuumenee vain käytettäessä, eikä siis paahda turhaan energiaa harakoille. Lämmön talteenotto kuuluu tietysti asiaan, kuten koko rakennuksessa.

Näyttelytilaa pystytettiin kiireellä, avajaisiin ei ole montaa päivää. Joka puolella hääri kavereita, joiden paidan rinnuksissa luki "ei nyt" ja selkäpuolella "myöhässä". Taidan hankkia itselleni samanlaisen.

Näyttelytilaan tulee ennenkuulumatonta tekniikkaa, jonka testaamista aloin todellakin odottaa. Siellä voi kävellä Suomen kartalla, pysähtyä haluamaansa kohtaan, ja saada tietoa juuri sen paikan luonnosta. Tulee Viherkehä, kartta, joka sisältää kuvia ja tietoa vihreästä kehästä, joka pääkaupunkiseutua ympäröi - metsät ja luonnonpuistot.

 

 

Ja sitten hiukan talvikuvaa sekaan...

..no ei vaiskaan, vaan pienoismalli talvimaisemasta. Vieressä oli myös kesämetsön pienoismalli.
Ai niin, näyttelyssä on esillä 5 vuodenaikaa! Talvi on haluttu jaotella kaamostalveksi ja kevättalveksi. Hmm...luonto on valoltaan ainakin erilainen ennen joulua ja joulun jälkeen
.

 

  Täällä joimme kahvit ja kuuntelimme esitelmää talosta, lämmintä oli luultavasti 35 astetta!

 

Vielä kuva VIP-tilan muotoilusta.

 

 

Haluatko mennä halaamaan nukkuvaa karhua? Se ei varmaan olisi oikeassa metsässä kovin suositeltavaa, mutta Haltiassa pääset sitäkin kokeilemaan.

 

Valo ei antanut myöten ottaa kuvaa toiselta puolelta rakennusta - siellä olisi tullut parhaiten esille rakennuksen muoto: hautova sotka.

Maljakkaiden kevät 2013

Kaunomaljakasta, Caloscypha fulgens, on löytynyt tänä keväänä runsaasti. Tavallisesti sitä pidetään harvinaisena, mutta jopa 100 kappaleen kasvustoja on löytynyt. Maljakkaiden vuosi.

Vuokonpahkapikari, Dumontinia tuberosa, kuuluu myös maljakkaisiin. Löysin noin 15 kappaleen ryhmän kaunomaljakkaiden vierestä.

                                         Vuokonpahkapikari, Dumontinia tuberosa.

Sysimaljakas, Psudoplectania nigrella, aika yleinen, mutta voi olla vaikea havaita. Hyvä piiloutuja.

Ensimmäiset korvasienet 13.5.2013

Vihdoinkin, kevään ensimmäiset korvasienet:

 

Vielä ei voi puhua hurjista saaliista, mutta pieni rasiallinen näitä kertyi. 2 x 5min kiehuvassa vedessä ja pakkaseen.

Hiukan asian vierestä, eli yrttiasiaa.

 Tein ensimmäisen yrttiretken tänään lähimaastoon. Yritin valita mahdollisimman puhtaat keräyspaikat. Koriin tuli nokkosta, vuohenputkea, maitohorsmaa, ahomansikanlehtiä. Poimulehti oli pientä, joten jätin kasvamaan.

Minulla on Päivi Lehtosen uusi kirja, nimeltään Kotipuutarhurin keittokirja. Sieltä löytyy ohjeita yleisimpiin villiyrtteihin. Itse aion kokeilla ainakin nokkos-hernerieskaa ja vuohenputki-porkkanalisäkettä.

Maitohorsman nuput käyvät parsasta.

 

Vuohenputken nupullaan olevat lehdet ovat parhaita.

Nokkosen latvukset kerätään, ihan pienet nokkoset kokonaan. Pitkin kesää voi napsia latvuksia, tai jos mahdollista, niittää isot nokkoset pois uuden kasvuston tieltä.

Poimulehti on varsin kaunis. Vanhan taru kertoo, että jos poimulehtien keskustaan kertyneistä kastepisaroista kerää kylpyveden ja siinä kylpee, saa takaisin neitsyytensä (jos sen on ehtinyt menettää :)) Poimulehtien tieteellinen nimi, Alchemilla sp, viittaa salaperäisiin voimiin. Poimulehtien sukuun kuuluu monta lajia, pienin eroavuuksin.

Kevätsieniä, toukokuu 2013

 

Kaunomaljakas, Caloscypha fulgens.

1 - 4 cm, maljamainen, kosketuksesta sinistyvä. Melko harvinainen, lehtojen ja rehevien kuusimetsien karikkeessa. Tänään yrtti-retkellä bongattu. Kaunis sieni!

 

Erikoisia sieniä

Valkomörsky, Helvella crispa

Tämä sieni on kalkinvaatija. Ulkoasun näkee parhaiten kuvissa, erehtymisen vaaraa tuskin on. On kuulemma hyvä ruokasieni, itse en ole vielä kokeillut. Yllättäen löytyi syksyllä 2012 pyykinkuivaustelineen alta takapihalta.

 

 

Kaikenlaisia sienikuvia

Hallavahakas, Hygrophorus hypothejus

Kasvaa yleisenä lehdoissa ja tuoreissa, ravinteikkaissa kuusikoissa. Itse olen löytänyt samaan aikaan suppilovahveroiden kanssa. Kirjoissa sanotaan, että vasta ensimmäisten yöpakkasten jälkeen.

 Lakin pinta ja koko sieni limainen. Lakki noin 3-7 cm. Melko harvahelttainen, heltoissa kellertävää sävyä. Hyvä ruokasieni. Voi säilöä kuivaamalla.