Syötävät kärpässienet

Muutamia syötäviä kärpässieniä on kasvaa meillä, mutta niiden kanssa on syytä noudattaa varovaisuutta. Täytyy todella tietää, mitä suuhunsa on laittamassa. Olen sienestänyt yli kolmekymmentä vuotta ja vasta tälle vuodelle laitoin tähtäimeksi parin kärpässieni kokeilemista ruuaksi. Toinen niistä on tässä.

Oranssikärpässieni, Amanita crocea, eräs syötävistä kärpässienistä (kaksi kuvaa alla). Maku makea, ehkä liiankin makea pitääkseni siitä. Ei ehkä tule minun lempisientäni, mutta kokeiltu on.

Sieni on aluksi kuvassa näkyvän kellomainen, myöhemmin laakeneva, keskuskohoumallinen, reunasta kampauurteinen. Lakki sahraminkeltainen. Jalassa oransseja suomukiehkuroita, joita tässä nuoressa yksilössä ei kovin hyvin näy.

Kasvaa yleisenä lehdoissa, ravinteikkaissa sekametsissä ja puistoissa kuusen ja koivun seuralaisena.

 

 

Koivunkantosienen ja myrkkynääpikän eroja

Monet pelkäävät sekoittavansa koivunkantosienen, Kuehneromyces mutabilis, ja myrkkynääpikän, Galerina marginata, keskenään, niillä on kuitenkin omat tuntomerkkinsä kummallakin ja kun ne kunnolla opettelee, voi turvallisella mielellä sienestää.

Ja jos edelleen on epävarma, voi aina viedä näytteen paikalliselle sieniasiantuntijalle. Sieninäyttelyt syksyisin ovat myös erinomainen paikka opetella eri lajien välisiä eroja.

 

Tässä alla kaksi kuvaa koivunkantosienestä ja kaksi myrkkynääpikästä.

 

Koivunkantosieni. Alkukesästä syksyyn, kesäkuusta lokakuuhun. Yleensä koivunkannolla, joskus harvoin havupuulla. Jalassa hyvin kehittynyt, kalvomainen rengas, tyvestä mustanruskean samettisuomuinen. Lakki kosteana kellanruskea, kuivana (kuva alla) keltainen.

 

Koivunkantosieni kuivalla säällä kuvattuna (salamavalo muuttaa hieman värisävyjä)

Myrkkynääpikkä. Jalka renkaan yläpuolelta jauheinen, alapuolelta valkohahtuvainen.Myöhäinen, syys-marraskuu. Yleensä havupuulla, harvoin lehtipuulla, myös pururadoilla ja lastukoissa.

Myrkkynääpikkä.