Syksyn maukkaimpiin kuuluva sieni: viiruvalmuska

Viiruvalmusta, Tricholoma portentosum, on syksyn myöhäisiin lajeihin kuuluva sieni. Se on maukas ja ruokaisa - ei mene kasaan pannulla syksyn muiden sienien, mm. suppilovahveron tavoin.

Sen lakki on tumma, lyijynharmaa tai synkänsiniharmaa ja se on säteittäisviiruinen. Nuorena se on puolipallomainen, laakenee myöhemmin, eikä siinä ole näkyvää nipukkaa, kuten esimerkiksi sappivalmuskassa, Tricholoma virgatum.

Viiruvalmuskan heltoissa on kellertäviä sävyjä, samoin jalassa, heltat ovat kolotyviset kuten valmuskoissa yleensä. Ikävä kyllä, kamerani ei ole kellansävyjä kuviin tallettanut, ei ainakaan kovin selkeästi. Keltaista heltoista ja jalasta kuitenkin löytyy. Jos ei löydy, täytyy miettiä onko kyseessä jokin toinen laji - valmuskojen tunnistaminen ei ole kovin helppoa. 

Malto on valkeaa ja sitä sanotaan jauhonhajuiseksi ja -makuiseksi. Itse haistan enemmänkin jotain raikasta, ikään kuin puhdistusaineen tuoksua, en kuitenkaan mitään kemiallista hajua. 

Kokeilin viiruvalmuskaa pastakastikkeeseen, johon tuli jauhelihaa, sipulia, viiruvalmuskaa, tomaattia, sikurisouskua (muutama kuivattu lakki jauhettuna), ihan hiukan kermaa (ei saa laittaa liikaa) ja mausteita. Täytyy sanoa, että tunsin itseni varsinaiseksi huippukokiksi maistettuani tuotosta, koko kattilallinen olisi helposti mennyt kerralla.

Hyviä kuvia viiruvalmuskasta ja näköislajista sappivalmuskasta löytyy muun muassa Jarkko Korhosen & Pirjo Penkkimäen Suuresta Suomalaisesta Sienikirjasta. Kirja ilmeistyi tänä vuonna 2014.

Pieni sieniretki Salossa

PIENI SIENIRETKI SALON LÄHIMAASTOON

Sienikausi on käynnistynyt räjähtämällä sateiden saavuttua. Alkukauden sienet ovat jo kohta menneet, mutta vielä löytyy erilaisia punikkitatteja ja laaja kirjo haperoita, mustavahakkaat myös ovat tulollaan, puhumattakaan suppilovahveroista.

Lähde pienelle sieniretkelle lähimaastoon, uusia lajeja oppimaan, tai aloittamaan ihana ja palkitseva sieniharrastus!  Retkellä keskitytään pääasiassa ruoka- ja värjäyssieniin.  Sopii vasta-alkajalle ja jo oppineelle, joka haluaa laajentaa lajitietouttaan.

Opettajana toimii keruutuotetarkastaja Tarja Siuvatti.

Aika: Torstai 18.9.2014 klo 17.00 – 19.00

Retken hinta 30 euroa (sis. alv 24%). Varaathan mukaan tasarahan.

Voit tulla suoraan paikalle, lähtö Hub Salon pihalta klo 17.00, Tehdaskatu 6, 24100 Salo. Matkaan lähdetään kimppakyydeillä, joten autolliset voivat kyyditä autottomia.

Tervetuloa!

Koivunkantosieni

eli Kuehneromyces mutabilis. Kuvat kertokoon tuntomerkeistä.

Palterohaperoiden aika!

Palterohaperot, Russula vesca, ovat ensimmäisiä sieniä satokaudella. Usein olen löytänyt näitä samoilta alueilta kantarellin kanssa. Palterohapero näyttää kasvavan melkein aina poluilla ja metsäteiden varsilla, yhden ainoan kerran olen löytänyt palterohaperoa ihan metsästä.
Palterohaperolle on tyypillistä lakin reunassa oleva valkoinen reunus, ikään kuin lakin pintakelmu olisi jäänyt liian pieneksi. Jalka on kova, se ei mene kasaan puristettaessa, mikä on myös yksi tuntomerkeistä. Lakin malto on myös aika kovaa, varsinkin muihin haperoihin verrattuna. Se tekee sienestä myös mukavan ruuanlaitossa.
Maku on mieto, jopa niin mieto, että itse kuivaan löytämäni itiöemät - kuivaaminen "tiivistää" maun voimakkaammaksi.
Kuvan sienet on kerätty 31.7.2014 Salosta. Sinä päivänä satoi, mutta nämä olivat tulleet esiin pitkään jatkuneesta kuivasta ja helteisestä kaudesta huolimatta. Joten aina kannattaa käydä metsässä :)

Nämä itiöemät taas kuvasin paria päivää aiemmin, hiukan eri paikasta. Nämä kasvoivat hiekalla, joten parissa syömäkelpoisessa (ei toukan reikiä) oli kova putsaaminen!

Sikurirousku kannattaa opetella, jos sitä ei vielä tunne

Ennen tulevaa sienikautta voi fiilistellä sienikuvilla.

Sikurirousku (Lactarius camphoratus) on erinomainen ruokasieni. Itse käytän sitä kuivattuna maustamiseen. Sen maku on voimakas ja muistuttaa currya. Jotkut lisäävät sitä liharuokiin, omasta mielestä se sopii erinomaisesti munakkaaseen. Jotkut taas maustavat sillä perunamuusin, kuten Jarkko Korhosen ja Pirjo Penkkimäen kirjassa Suuri Suomalainen Sienikirja on kerrottu.

Sikurirousku on pienempi, hennompi ja tummempi (jalka ja heltat) kuin kangasrousku (Lactarius rufus). Se erittää runsaasti maitiaisnestettä, jopa lakin pinnalle, jos pinta vaurioituu.

Vasemmalla kangasrousku, oikealla sikurirousku.

Lakin muodossakin on eroja, kangasrouskun lakki on reunoiltaan sikurirouskua säännöllisempi.

Kevättoimia ennen sienestyskautta

Korvasienten metsästys oli tänä vuonna aika tuloksetonta kotikontujen vaihduttua, mutta maastossa viihdyn silti. Salossa olen nyt jo onnekkaasti törmännyt samanhenkisiin ihmisiin, joiden kanssa on tehty luontoretkiä milloin minkäkin teeman alla. On ollut erityisen hauskoja reissuja ja erityisen ihania, hienoihin paikkoihin suuntautuneita - tunnen olevani onnekas kun saan asua Salon seudulla.

Ennen sienikautta on tietysti yrttikausi. Kaikkea ei millään ehdi hyödyntää, eikä ole tarpeenkaan. Valinnan varaa on, kerään sitä, mitä ehdin ja helpoiten saan. Seuraavassa muutama esimerkki:

 Voikukkasiirappi

Ohje löytyy netistä Henrietta Kressin nimellä tai voikukkasiirappi -nimellä. Yksinkertainen tehdä, mutta Henrietta kertoo enemmän siirapintekoon liittyvistä yksityiskohdista.

Voikukkamehu

Ohje:

250 g voikukkia

1½ kg sokeria

2 sitruunaa

4 l vettä

Kerää vain juuri auenneita voikukkia, poista niistä varret ja kukan alin vihreä osa jotta sinulle vain jää voikukanterälehdet käteen. Mitä enemmän keltaisia terälehtiä sitä maukkaampaa mehua, jos vihreätä jää paljon mehusta tulee kitkerämpää. Pese sitruunat ja viipaloi ne ohuelti. Kiehauta vesi ja kaada terälehtien päälle, lisää sitruunat ja anna mehun tekeytyä peitettynä yön yli. Siivilöi mehusta sitruunat ja terälehdet siivilän läpi jossa on harsokangasta. Lisää mehuun sokeri ja kiehauta mehu ylös. Kuori pinnalta pois kaikki mahdollinen kuona reikäkauhalla. Kaada mehu puhtaisiin pulloihin. Mehua voi pakastaa samoin kuten mansikka ja raparperimehua. Mehu säilyy viikon verran jääkaapissa. Jos haluat säilyttää sitä pidemmän ajan, kannattaa siihen joko lisätä jotain säilöntäainetta, tai pakastaa se. Mehu säilyy hyvin pakkasessa, muista vain ettet täytä pulloa kokonaan, ettei se jäätyessään rikkoonnu.

 Kuusenkerkkäsiirappi ilman keittämistä

Ohje:

Kerkät jauhetaan yleiskoneella tai vastaavalla.

Lasipurkkiin laitetaan kerroksittain sokeria (tässä ruokosokeria) ja kuusenkerkkäjauhetta.

Odotellaan kärsivällisesti, kestää kauan valmistua ja tulee pienempi määrä, kuin keittämällä.

Voikukkakaprikset

 Ohje ystävältäni Jonnalta:

2 dl voikukan nuppuja

1 - 1½ dl etikkaa tai vaaleaa balsamiviinietikkaa

1 rkl hunajaa tai sokeria

½ tl suolaa

vettä keittämiseen

Laita kattilaan puoli litraa vettä ja mausta se suolalla. Keitä

voikukannuppuja minuutin ajan. Valuta ja jäähdytä voikukat.

Sekoita etikka ja hunaja. Voit myös keittää etikan, jotta saat

siitä hieman miedompaa. Laita keitetyt nuput lasipurkkiin ja

kaada etikkaliemi päälle. Anna voikukkakapristen maustua

jääkaapissa vähintään vuorokauden ajan. Nuput sopivat erittäin

hyvin perunasalaattiin. Voit kokeilla niitä myös esimerkiksi

kalan mausteena tai vihreässä salaatissa.

Kuusenkerkkäsiirappi keittämällä

 Ohje:

Kerkkiä keitetään pienessä vesimäärässä pitkään.

Siivilöidään, lisätään sokeri ja keitetään taas.

Purkitetaan.

Orvokkisokeri

 Ohje (löytyy Metsäkirjasta)

Pihasalaatti

Jokainen tekee oman makunsa mukaisen, tässä salaatissa voikukanlehteä, valkoapilan kukkia, maahumalaa, mustaherukanlehteä ja siankärsämönlehtiä, muiden viljelylajien lisäksi.

Metsäkirja on valmis!

Kirjaprojekti alkoi toukokuussa 2013. Idea siihen syntyi keruutuotetarkastajan opintojen myötä - opiskelumateriaali oli pitkin poikin lehtisissä, eri kirjoissa, monisteissa - olisi hienoa saada kaikki samojen kansien sisään.

Pyysin mukaan opettajani Pirjo Penkkimäen ja hän suostui. Työnjako oli: minä kirjoitan, Pirjo kertoo asiat tai ainakin tarkistaa ne. Toimi hyvin, tosin meillä oli vain 7 kuukautta aikaa toteuttaa projekti, eli tiukalle veti, kuvien osalta enimmäkseen.

Nyt se siis on valmis! Myyntiluvut ovat korkeat jo parin viikon jälkeen ja toivon mukaan kaikki painetut kirjat myydään - nyt näyttää siltä.

Sisältö seurailee ktt-opintoja, mutta kaikkea kirjaan ei tällä erää mahtunut. Periaate meillä oli "jokaisesta aihealueesta olennaisin, ja helposti toteutettavat oheet mukaan".

Eli esimerkiksi tuohirasian teko opetetaan kädestä pitäen. 

Sienivärjäyksestä kirjassa on alkeet.

Metsäkirjaa ei voi tehdä ilman ruokasieniosuutta, vaikka meillä on lukuisia hienoja ja asiantuntevia sieniin keskittyneitä kirjoja jo olemassa. 

Emme pyrkineet kilpailemaan niiden kanssa, vaan edelleen: olennaisin ja helpot reseptit.

 Tervanpoltto ja hiilenteko kuuluu kirjaan.

Korukivistä on oma lukunsa. Se sisältää myös Suomen kartalle sijoitetut korukiviesiintymät ja maakuntakivet ynnä muuta kiviasiaa.

Rattoisia hetkiä Metsäkirjan parissa!
Voi tilata mm täältä:
http://cdon.fi/kirjat/siuvatti%2c_tarja/mets%C3%A4kirja-25745863