Kevätsieniä, huhtikuu 2013

 

Punamaljakas, Sarcoscypha austriaca. Kaunis punainen malja, rehevissä lehtimetsissä, laho-oksissa, joko karikkeeseen hautautuneissa tai näkyvissä, kuten alla olevat. Kevätsieni, voi löytyä myös loppusyksyllä. Ei syötävä.

Kevätsieniä II 2012

Korvasieni, Gyromitra esculenta. Saalis oli juhlavan runsas vuonna 2012, kun Kullaalla, Ulvilassa lähdimme opiskelukaverin kanssa korvasienijahtiin. Kuvan sieni oli niitä suurimpia, siksi ex-puhelimeni samoissa raameissa antamassa mittakaavaa. Tämä nimenomainen itiöemä piilotteli edellisen vuoden heinikossa, joten aina kannattaa katsella "sillä silmällä" ympärillensä. Tavallisestihan korvasieniä parhaiten löytää toissavuoden hakuualueilta.

Keitimme saalista 2 x 5 min (vesi vaihdetaan välillä, ja tilassa täytyy olla hyvä ilmanvaihto), myrkkyjen haihduttamiseksi. Sieni on tappavan myrkyllinen ilman esikäsittelyä! Seuraavana päivänä valmistimme pannulla kerman kera. Herkullista oli!

 

Kullaalta löysimme myös laakakorvasieniä, Discina ancilis (Gyromitra perlata). Laakakorvasienelle suositellaan samaa käsittelyä, kuin korvasienelle. Näiden maku oli miedompi,  eikä pärjännyt korvasienelle, mutta löytämisen iloa se ei häirinnyt.

 

Lehtokorvasieni, Gyromitra gigas, tosin tätä nimenomaista yksilöä kukaan ei ole varmistanut, mutta oletus on lehtokorvasienestä: lakin reuna ei ole kasvanut jalkaan kiinni. Lisäksi löytöpaikka oli lehtomainen metsänlämpäre, ei siis hakkuualue. Tämän myrkyllisyydestä minulla ei ole tarkkaa tietoa, mutta varmuuden vuoksi käsittelin samaan tapaan, kuin korvasienet.

 

Korvasieniä kerätessä tuli ilmi eräs seikka: sain käsiini allergiaoireita. Ne tulivat ilmi raapiessani hyttysenpuremaa samalla kädellä, jolla olin korvasieniä kerännyt. Kun myrkky pääsi ihon alle, tuli raapimisjälkiin kirvelevää punoitusta. Joten siitä lähtien olen korvasienet kerännyt hansikkaat kädessä.

Sienikirjoja

 

Näistä kirjoista käytän nykyisin eniten Suomen Sieniopasta. Mauri Korhosen kirjalla aloitin sienten tunnistuksen. Jarkko Korhosen ja Pirjo Penkkimäen kirja poikkeaa valtatarjonnasta, koska lajit esitellään kasvupaikkojen mukaan, ei sienisukujen. Lisäksi se on painettu ihanan mukavalla, isolla fontilla - ei tarvitse tekstiä tihrustaa. Klassikon Suomen ja Pohjolan Sienet löysin antikka.netistä. Sitä ei enää saa, muutoin kuin sattumalta voi jostain löytää.

Paljon tästä kokoelmasta vielä puuttuu kirjoja, jotka haluaisin omistaa, joko tiedon tai kauniiden sienikuvien takia. Kokoelma laajenee koko ajan.

Funga Nordica on erittäin hyödyllinen, jos omistaa mikroskoopin. Itse sain onnekkaasti mikroskoopin viime vuonna - sieniharrastus syveni samantien monenteen potenssiin. Tähän harrastukseen ei vain voi kyllästyä.

Kevätsieniä 2012

 

Yllättävä saalis löytyi korvasienten metsästys -retkellä viime vuoden toukokuussa:

 

Tämä on poimukellomörsky, Ptychoverpa bohemica.

 

Tältä se näytti kuolleiden haavanlehtien seassa. Ensin löytyi yksi...

...ja sitten melkein kilo!

 

Itselleni ensimmäinen löytö, joten kuvatahan sitä piti. Luulin jo, että kaikki ovat samaa lajia, mutta...

 

...yksi kartiohuhtasieni, Morchella elata, oli eksynyt mukaan.

 

Nautin poimukellomörsky-spaghettia pari, kolme päivää. Maku oli miellyttävä, muttei päätähuimaava. Jos vielä näitä löydän, kokeilen kuivaamista maun voimistamiseksi.

 

Sienikoreja

Ylemmän korin tein itse opiskeluaikana Kullaalla, alemman ostin samalta paikkakunnalta, tekijän nimeä en enää muista. Jäi käsitys, että kysenen tekijä ei enää koreja valmista, mikä on harmi - isoon koriin menee yllättävän suuri määrä sieniä, ja....

...siinä on kätevä väliristikko, jolla voi eri sienilajit erottaa toisistaan jo metsässä. Säästää kotona tehtävää työtä. Ainut haittapuoli on leveys, joka joskus tekee metsässä liikkumisesta kömpelöä. Toisaalta laakea pohja auttaa sieniä säilymään kuivempina ja tuoreempina.

Kuvassa näkyy se määrä, minkä verran kuivattua kultarouskua tarvitaan maustamaan sienipiiras, keitto tai kastike. Tämä on erinomainen asia sen takia, että kultarouskua löytyy harvoin isoja määriä. Kultarouskun maku on niin voimakas, ettei hienoa aromia kannata liialliseen määrään hukuttaa.
Sienipiiraaseen laitan joko keltavahveroa, suppilovahveroa tai muita mietoja sekasieniä ja mausteeksi siis yksi "siivu" kuivattua kultarouskua huhmareessa hienoksi jauhettuna.
Pastakastike syntyy esimerkiksi keltavahverosta, ohuista purjosiivuista, juustoraasteesta (esim. mustaleima emmental), kermasta ja mausteeksi siivu kultarouskua.
Ktt-opinnoissa opettaja laittoi pannulle kokonaisen kultarouskun lakin ja paistoi sen molemmin puolin kypsäksi, ikään kuin hampurilaispihviksi. Oli hyvää, mutta itse en ole raaskinut kotona kokeilla.
Jos pitäisi valita vain yksi sieni parhaaksi, mitä Suomesta löytää, minulle se olisi kultarousku.

 



Sienikeitto suppilovahveroista

Vielä on monta kuukautta esimmäisten sienten ilmestymiseen. Kevätsieniäkin saa tänä vuonna odottaa normaalia pidempään. Pitkää odotusta voi helpottaa sienikeitolla. Tämä on helppo ja suhteellisen nopea sienikeitto, joka syntyy joko kuivatuista tai tuoreista sienistä. Tämän hetkiset kokeiluni puoltavat suppolovahveron käyttöä - se tuntuu makunsa puolesta parhaiten keittoon soveltuvan.

SIENIKASVISKEITTO

200 g suppilovahveroita
2 rkl voita
1 porkkana
200g kiinankaalta tai keräkaalta
½ purjoa
1 litra kasvislientä
(1dl kermaa)
100 g sulatejuustoa
persiljaa tai tilliä

Silppua (jos käytät tuoreita) sienet, puhdista kasvikset, suikaloi porkkana, leikkaa purjo ohuiksi viipaleiksi, samoin kiinankaali. Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa ja laita sienet siihen hautumaan. Lisää kasvikset. Itse annan myös kasvisten hautua noin 15 min, ennen kasvisliemen lisäämistä - maku paranee. Kaada kasvisliemi kattilaan (jos käytät kuivattuja sieniä, lisää ne tässä vaiheessa). Kypsennä keittoa vähintään 15 min. Sekoita lopuksi keittoon sulatejuusto ja kerma. Ripottele pinnalle yrttejä.
Käytän keittoon usein mm. palsternakkaa tai juuripersiljaa tai mitä nyt sattuu jääkaapista löytymään. Keräkaali on siitä hyvä tuote, että se on edullista, kotimaista ja säilyy pitkään jääkaapissa. Kiinankaalin voi hyvin korvata keräkaalilla. Molemmat tarvitsevat kypsennyksen: kiinankaali mahdollisten pöpöjen varalta ja keräkaali ruuansulatuksen vuoksi.


 

Sienestys valtaa naisen

.

Sienikorin sisältöä syksyllä 2012

 

 

Ruskotatti, Boletus badius, omaan makuuni herkkutattia herkumpi.

Kultarousku, Lactarius volemus, mielestäni maailman paras sieni.

  

Koppelokääpä, Grifola frondosa, kasvaa suurten tammien tyvillä, harvinainen Suomessa. Erinomainen ruokasieni, jota on ollut ilo pari kertaa maistaa.